Täyseläkkeelle: Kullan Jazz-trio

Eilen meiltä pääsi jälleen täyseläkkeelle yksi ihana hevospersoona, nimittäin suomenhevostamma Kullan Jazz-trio. Jatan sivua päivittäessäni totesin, että tästä tammasta riittää tarinaa jos jonkinmoista, joten se on syytä kirjoittaa ylös. Sitä paitsi on äärimmäisen hauskaa kerrata tallin historiaa yhden hevospersoonan kautta.

Selvennetään aluksi Golden Horsen eläkekäytäntöä. Hevoset tekevät tuntitöitä 7-21-vuotiaina, jonka jälkeen pääsevät ansaitulle tuntieläkkeelle. Tämä tarkoittaa sitä, ettei hevonen osallistu enää tuntitoimintaan (paitsi hoitajille suunnatuille palkkiotunneille), mutta sillä voidaan silti kisata yhä ahkerasti. Liikutusvastuu siirtyy hoitajalle, joka saa ratsastaa jokaisella hoitokerrallaan (normaalisti joka kolmannella kerralla).

23 vuotta täytettyään hevoset saavat täyseläkeläisen tittelin, täyden vapauden kaikesta kisaamisesta, tuntitoiminnasta ja muusta hömpötyksestä. Täyseläkkeellä oleva hevonen nauttii keväästä syksyyn ulkoilusta laitumella muiden pappa- ja mammaponien kanssa. Ja tottakai pääsee virkistämään mieltään ratsain hoitajansa kera. Mutta turhan rankasti ei elämää enää oteta, nyt on aika vain olla ja nauttia.

Jatalle tuo maaginen 23 vuotta tuli täyteen eilen 15.4. Tamma taitaa olla ensimmäisiä hevosia, jotka ovat ikääntyneet alusta asti 1kk=3kk järjestelmällä. Olemme siis saaneet nauttia Jatan seurasta jo hienot 8 IRL-vuotta! Jatta syntyi 15.8.2005, päivänä, jolloin Golden Horsessa vietettiin 3-vuotissynttäreitä. Ei siis ihme, että tamman nimessä esiintyy sana "trio". Yksi syy myös nimen trio-lisälle on se, että suomenhevostammat Kullan Vanu-Selma ja Kullan Pirtta syntyivät vain pari päivää ennen Jattaa. Tallitarinoissa kirjoitinkin elokuussa 2005, että "tässä on nyt sitten kolmen vuoden kasvatuksen tulos". Näin jälkeenpäin vähän hymyilyttää, sillä eipä kolmessa vuodessa vielä suurta ollut tapahtunut. Mutta hyvähän se nyt on huudella.

Myönnän, Jatta oli minulle alusta asti jonkin asteinen suosikki, vähän sellainen alakäytävän lellikki jolle sai käydä nakkaamassa pari ylimääräistä leipäpalaa iltaruoan yhteydessä. Tarkoituksena nimittäin oli, että tästä lähtisi kasvamaan tallin estelinjainen suomenhevoskasvatus. Jatta polveutuu tallilla melkein legendaksi muodostuneesta suomenhevostamma Cicelystä, joka tunnettiin ystävällisenä tuntiratsuna ja yritteliäänä estehevosena. Itselläni on vahva tunneside "Kikiin", sillä se oli ensimäinen hoitohevoseni virtuaalimaailmassa. Kun talli lopetti, ostin tamman itselleni. Kiki varsoi 9 kertaa, joista Jatan lisäsi tallille jäi asumaan myös sph-tamma Kullan Ciku.

Isäksi varsalle valikoitui silloisen "virtuaalibestikseni" tiikelin ori Inspiraationpuute. Tiikeliin olin tutustunut jo harrastukseni alkutaipaleella vuonna 2002 ja yhteistyö varsojen parissa oli tuohon aikaan hyvin tavanomaista. Perustettuaan uuden tallinsa Lueurfin oli toki pakko saada joku oreista myös Golden Horseen vierailulle. Inspis oli luonteeltaan Kikin täydellinen vastakohta: riehakas ja täynnä temppuja. Mutta sallittakoon; tuohon aikaan orivalinnassa ei painanut luonne läheskään niin paljoin kuin se, että orin omisti hyvä ystävä. Voi noita aikoja... :)

Jatasta tuli se, mitä siltä toivottiin kasvatuksen suhteen. Vuonna 2008 syntyi sh-tamma Kullan Japina, joka päätettiin jättää tallille jatkamaan kasvatustyötä. Pinjasta on kasvanut emänsä (ja emänemänsä) tavoin rento ja seurallinen tapaus. Tänä keväänä olemme päässeet kisaamaan jo 100cm radoille, eli korkeammalle kuin mihin Jatan esteura on tamman vienyt.

Koska tallin hevosilla ei kisattu paljoa vuonna 2010-2012, jäi Jatta hieman jalkoihin kisatuloksia hankittaessa. Harvaan kisaaminen ei tuottanut tulosta, mutta tämän vuoden ahkera kisaaminen on tuottanut sitäkin enemmän sijoituksia. Nyt kisaura on takana päin, mutta lämmöllä voimme muistella kaikkia niitä 23:a estesijoitusta. Kaiken kruunasi myös maaliskuussa myönnetty YLA2-palkinto.

Hoitajien suhteen Jatta ei ole ollut ihan niin onnekas. Tamma on ollut nyt vuodesta 2011 ilman omaa hoitajaa ja siksi päiväkirja on lyhyen läntä. Pisimmillään hoitaja on ollut noin vuoden ajan, mutta joukosta löytyy myös muutaman kuukauden mittaisia pätkiä. Mutta onneksi talliväki on jaksanut paapoa Jattaa parhaansa mukaan, joten täysin vaille huomiota se ei ole sentään jäänyt. Tarkoituksena onkin rekrytä toukokuisessa "Lauantaihoitajien päivässä" Jatalle edes päivän ajaksi oma hoitaja - eihän tälläistä ystävällistä hevosta voi olla ohittamatta!

Nyt kisaura on takana, kaksi jälkeläistä (Pinja ja Kullan Halaja) saatettu maailmaan ja monta ratsastustuntia jolkoteltu uralla. Vaikka Jatasta tulikin vaativa ratsastettavuudeltaan, se on silti ollut monella tunnilla mukana - varsinkin hyppytunneilla. Ikä toi tammaan toivottua tasaisuutta, muttei sitä silti koskaan uskaltanut laittaa alkeiskurssille. Näen sieluni silmin kuinka pienet ratsastajan alut tipahtelisivat ravissa tamman selästä kun se vetäisi herneen nenään epätasaisten apujen vuoksi. Onnistumisen hetkiä Jatta on kuiten tarjonnut monelle, joista yksi suosikeistani onkin päätynyt tamman luonnekertomukseen:

"Vaati useamman kerran ennen kuin sain ratsastettua tammaa tiukasti ohjan ja pohkeen välissä ja vielä asetettua kaarteissa, mutta loppujen lopuksi se alkoi onnistumaan ja hevonen tuntui keskittyvän asiaan melkein yhtä paljon kuin minä."

Jatan kanssa on vielä yhteisiä vuosia edessä takuulla, sillä eihän 23 ole vielä ikä eikä mikään! Kohta saamme laitumetkin taas käyttöön, jonne muiden kera juoksemaan pääsee eläketamma Jatta sekä kasvattitallin nuorisolaumassa kasvava lapsenlapsi (vai pitäisikö sanoa varsanvarsa) Kullan Johanna - estelinjan neljäs polvi.