Hoitajakato

Jos siivoan hoitajalistaa epäaktiivisista hoitajista, on viikonpäivä hyvin usein sunnuntai. Niin kävi tälläkin kertaa. Golden Horsesta katosi 4 hoitajaa, vaikka kahden sähköpostiviestin voimin yritin huhuilla heitä takaisin hoitamaan. Mutta tätähän se on, hoitajia tulee ja menee. Toiset jäävät kuukaudeksi, toiset vuosiksi (kuten Ella, joka on ollut meillä hoitajana joulukuusta 2005).

Tottakai hoitajien menettäminen harmittaa, vaikka jäljelle jääkin aina ihania, ahkeria kirjoittajia. Näihin pitkäikäisiin hoitajiin alkaa tutustua vuosien varrella, heistä syntyy oma mielikuvansa ja muisten tarinaa lukiessa ilman lunttaamista, että mitä viime kerralla on tehty. Ne ovat taas niitä ihania hetkiä virtuaalisen ratsastuskoulun pitämisen arjessa. Mutta jos hoitajia katoaa, lopettaa ja uusia ei ilmesty, kärsivät myös nykyiset hoitajat. Pienelle porukalle voi järjestää tapahtumia mutta jos 10 hoitajasta vain 3 osallistuu, on palkkiotunti aika köyhä tekele. Pieni hoitajaporukka on karsinut esimerkiksi reaaliaikaiset tapahtumat (aka chat-roolipelit) täysin pois. On kehno ropettaa kahden ihmisin voimin.

En voi olla miettimättä syitä siihen, miksi hoitajia on nyt vähän, sillä aikanaanhan meillä oli hoitajajono. Ihmiset jonottiva kuukausia listalla saadakseen itselleen Golden Horsesta hoitohevosen. Päivittämisen ohessa pähkäiltyäni sain paperille tällaisen listan:

1) On pakko myöntää, ettei GH ole yhtä aktiivinen talli kuin vaikka vuonna 2006. Minun vapaa-aikani on tallin pitoon rajallisempaa, olen joutunut pitämään viime syksyn kokonaan lomaa virtuaalihevosista ja nytkin, kun aikaa on ollut, hoitotarinoiden lisäämisessä saattaa hurahtaa viikko jos toinenkin. Kuka haluaa hoitaa epäaktiivisella tallilla, joka päivittyy hitaasti? Aika harva.

2) Hoitajatoiminnan määrä ja taso. Onhan meillä nyt sentään pari hoitokurssia pyörimässä, mutta uusia ei ole tullut enää vuosiin. Myös lajikursseja on odotettu pitkään, sillä vuodesta toiseen käynnin ja ravin ratsastelu kentän suoralla uralla ei kiinnosta ketään. Plussaa annan itselleni vain palkkiotunneista, joita olen jaksanut järjestää tämän vuoden aikana noin kerran kuussa. Lajikurssitkaan eivät vaatisi minulta kuin muutamien päivän ahertamisen, jotta saisin kaikki kurssipaketit tehtyä ja tehtävien korjausohjeet kirjoitettua. Sitten ne pyörivätkin liki omalla painollaan - mitä nyt täytyy muistaa lähettää ajallaan kurssisähköposti ilmoittautuneille. Siirryttyäni käyttämään sähköistä kalenteria tästä on tullut liki mahdoton tehtävä minulle. Tarvitsen kohta virtuaalityökännykän, joka piippaa kurssipäivänä muistutuksena.

3) Väitän, että nykyään hoitaminen ei myöskään ole niin haluttu juttu, että kanssaharrastajat innostuisivat siitä. Toki näin on ollut jo pitkään, mutta GH:n taukoilu ja epävarmat ajat tulivat vähän heikkoon hetkeen. Innokkaat hoitajat ovat löytäneet tiensä aktiivisemmille talleille ja kukapa heitä sieltä kehtaa kiskoa pois (: Ei ole tarkoitus syödä toisten kuormasta.

Aina silloin tällöin kerään palautetta hoitajilta. Nyt tuntuu, että olisi ehkä sen paikka. Tulisi tietää, mikä hoitajatoiminnassa kannustaa kirjoittamaan, mikä taas latistaa intoa tai pännii eniten. Mitä tahdotaan enemmän, mitä vähemmän - missä on kehittämisen varaa sisällöllisesti. Epäilen myös, että onko meidän tasokurssijärjestelmä liian monimutkainen, liian kankea ja liian rajoittava. Olisiko meillä enemmän hoitajia jos ratsastamaan pääsisis heti alusta alkaen ja saisi korottaa kentän esteet metriin toisena hoitokuukautena? En tiedä.

Muttei sentään vajota synkkyyteen - tallilla on yhä 11 mahtavaa hoitajaa, joiden tarinoihin ehdin keskittyä nyt kahta kovemmin, joille voin yhä järjestää toimintaa (kuten toukokuinen kouluvalmennus). Ei tässä vielä hautaan olla sentään vajoamassa! :)

Ja sinulle, joka haluaisit ehkä hoitohevosen tallilta: vapaita hoitohevosia on nyt hyvin tarjolla kaikista ikäluokista (tunti-ikäiset, nuoret ja eläkeläiset). Mutta sen lisäksi meille on mahdollisuus tulla vain vierailevaksi tähdeksi toukokuussa, kun järjestetään ensimmäistä kertaa Lauantaihoitajien päivä 18.5. Tervetuloa!