lauantai 6. huhtikuuta 2013

Apua, ruuna menestyy!

Alkuvuonna tallilla on panostettu lähinnä hoitajatoimintaan. Hoitokurssit ovat päässet jaloilleen ja kesää kohti olisi tarkoitus päästää hoitajat myös lajikurssien pariin. On oikeastaan ollut aika vapauttavaa pitää jälleen yksi taukokausi tuntitoiminnasta - vaikka itse asiassa tunteja koskien minulla on suurimmat suunnitelmat. Mutta myöntää täytyy, että tuntien pyörittäminen (tai lähinnä kommentointi) 3-4 päivänä viikossa on sellainen aktiviteetti, joka alkaa jo syömään vapaa-aikaa. Siksi oli helpompi aloittaa ensin hoitajapoppoon kasaamisesta, tuntiryhmiä ehdin miettiä vielä myöhemmin.

Toisaalta huomaan, että aikaa hoitotoiminnan ohessa jää muullekin - tai ainakin sitä kaipaa muutakin kuin vain kommenttien kirjoittelua ja tarinoiden copy-pasteamista päiväkirjoihin. Siksipä GH:n uljaat tuntiratsut ovat saaneet selkäänsä valkoiset kisahuovat ja olemme lähteneet metsästämään pitkästä aikaa menestystä kisakentiltä. Ja sitähän on tullutkin! Ja myönnän - vaikkei tuntihevosten mitään arvonimihaita tarvitsekaan olla, niin kyllä minua kiehtoo esimerkiksi YLA-palkinnot. Miksei tuntihevonen voisi hyvin olla yleislaadultaan hyvä, tai jopa erinomainen?

Sijoitusten kerääminen ja kisanäytön kerryttäminen on tärkeää varsinkin meidän nuorille oreille, jotka olisi tarkoitus ruunata tuntikäyttöä varten ennen 10 ikävuotta, saatuaan muutaman jälkeläisen tuotettua maailmaan. Eihän niitä astutuksia saa, ellei orilla ole jotain näyttöä. Toki tästä herää kysymys, että tarvitseeko sillä tuntiruunalla olla sitten yhtään enempää jälkeläisiä kuin se yksi, joka jää tallille. No, meillä tarvitsee :) Edes se toinen, joka laajentaa hieman käsitystämme siitä, millaisia geenejä nämä meidän karvaturvat kantavat soluissaan.

Kuluneiden viikkojen aikana olen kuitenkin huomannut seuraavan hämmästyttävän seikan:
meidän aina ruunina olleet hevoset sijoittuvat! Suuria määriä! Apua!

En yleensä lähde sooloilemaan tallin hevosten suhteen tai muutenkaan keksimään mitään hassun hauskoja sattumuksia (ehkä pitäisi, se voisi olla rentouttavaa vaihtelua), mutta tämän ruunamenestyksen myötä en ole voinut muuta kuin antautua mielikuvituksen vietäväksi. Sillä mitä muutakaan voi tehdä siinä vaiheessa kun tallin ainut kunnon kylmäverinen (toim. huom: tallin pitäjän mielestä "kunnon kylmäverinen" muistuttaa ulkomuodoltaan tynnyriä, on pörröinen ja suuri lempeä hevonen. Ja näitä täytyy olla tallissa yksi kerrallaan) Harald kiskoo sijoituksia lähinnä koulukisoista, mutta myös esteiltä sekä vaativasta valjakosta. Tätä kirjoittaessani ruunalla on 36 koulusijoitusta, joka on tallin historian hevosista kovin suoritus. Ei ihme, että ruuna palkittiin YLA2-palkinnolla maaliskuussa.

Oli vain yksi keino selvitä tästä äkillisestä sensaatiosta.
Käyttää mielikuvitusta.

Onneksi virtuaalimaailmassa kaikki on mahdollista. Onneksi pohjoisruotsinhevosia on aika vähän, joten sellaisen kasvattaminen edes yhden yksilön verran on perusteltua. Ja onneksi Haran ruotsalaisella kasvattajalla oli tapana ennen nuorten orien ruunausta pakastaa muutama siemenannos. Koska tämän mahtavan tavan vuoksi, meille saapuu toukokuun alussa prh-varsa, jonka isä on meidän mahtavaakin ihanampi Hara ja emänä täydellinen Susikallion Asps Raphael. En olisi voinut saada parempaa emää varsalle kuin Rafa, joka on ratsastettavuudeltaan helppo tuntitamma. Varsa kasvaa juuri sopivasti tunti-ikäiseksi (2015 kevätkaudelle) kun Hara on jo täyseläkkeellä, ellei jopa sammaleen peitossa. Koska siitähän tässä on kyse, tuntihevoskannan ylläpitämisestä tutuilla nimillä.

Tämän hurjan tempauksen myötä pystyn taas lisäämään kisatuloksia Haralle hyvillä mielin. Eikä muiden ruunienkaan sijoittumiset tunnu enää niin pahalta - vaikka tosin toisia yllärivarsoja meille ei kyllä noiden kavereiden toimesta tulekaan.

Näin olemme selvinneet tästä ratsastuskoulua uhanneesta katastrofista, joka osoittaa, että GH:ssa tapahtuu muutakin kuin tunti- ja hoitotoimintaa. Tai itse asiassahan tämä näyttää melkein siltä, että meillä mielummin kisataan kuin kasvatetaan varsoja kuin järjestetään sitä oikeaa, tyypillistä toimintaa.
No ei toki. :)
Takaisin ruotuun - tarinoita lisäämään!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti